EI OMIN VOIMIN

Poimittu Nykyaika lehdestä (1/2011), Kuukauden kolumni. Kirjoittaja Sirpa Iivari

Sopiva tila

Jean Vanier, L’Arche yhteisön perustaja[1], kuvailee työskentelyä henkisesti jälkeenjääneiden kanssa yksinkertaisella tavalla. Hän laittaa kätensä yhteen siten, että sormet koskettavat toisiaan, mutta käsien väliin jää tyhjä tila. Kuvittele, että sinulla on haavoittunut lintu käsissäsi. Mitä tapahtuisi, jos sulkisit kätesi täysin? Linnulle ei jäisi tilaa hengittää. Liian lujassa puristuksessa lintu saattaisi jopa murskaantua. Entä, jos avaisit kätesi ja irrottaisit sormesi toisistaan? Silloin lintu yrittäisi päästä pakoon, lentää, mutta luultavasti putoaisi ja kuolisi, koska on haavoittunut. Täydellinen paikka linnulle on vain silloin, kun sormet koskettavat toisiaan ja käsien väliin jää ainoastaan juuri linnun kokoinen kolo.

Mielestäni ihmiselämää voidaan kuvailla haavoittuneen linnun lailla. Suurin haava, halusimmepa tai emme, on synti meissä. Usein sen seurauksena, syystä tai toisesta olemme haavoittuneita elämän matkan varrella. Omistamme haavoja, joihin itse olemme syyllisiä. Omistamme haavoja, joissa näkyy lähimmäisen sormenjäljet. Omistamme haavoja, jotka vielä vuotavat verta. Haavoja, jotka ovat jo arpeutuneet. Todennäköistä myös on, että tulevaisuus tuo uusia haavoja.  Elämme synnin turmelemassa maailmassa, voimmeko olettaakaan säilyvämme täysin haavoitta.

Moni ymmärtää Jumalan väärin ja syyttää kenties Häntä omista haavoistaan. Jumalan sanassa, Raamatussa, totuus on kuitenkin kaikille, jotka haluavat sen vastaanottaa, ilmaistu yksinkertaisen kauniisti. Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, maapallon luomisesta maapallon eheyttämiseen, ihmiskunnan dramaattinen olotila voidaan selvästi nähdä, mutta punaisena lankana kulkee Jumalan ääretön rakkaus.

Yksi Raamatun ehkä käytetyimmistä teksteistä kertoo kuinka paljon Jumala ihmisestä välittää. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”[2] Tämä siksi, että ihminen haavoittui oman valintansa seurauksena, mutta Jumala ei halunnut, että ihminen murskaantuisi eli jäisi vaille toista mahdollisuutta. Jumala ei sulkenut käsiään vaan pisti sormensa yhteen jättäen ihmiselle tilan parantua haavoistaan. Tässä Hänen armonsa kauneus tulee julki.

Raamatussa profeetta Jesaja kuvailee asiaa näin: ’Hän (Jeesus, Jumalan Poika) kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. […] Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.’[3]

Ihmiselle sopiva tila. Se on Jumalan rakastavissa käsissä. Jos ihminen antaa siihen luvan, ne pitävät ihmisestä kiinni kevyesti murskaamatta häntä. Ihmisellä on tarpeeksi vapautta, jotta hän voi tehdä itsenäisesti valintoja. Eihän se olisi rakkautta, jos ihminen pakotettaisiin eikä hänellä olisi valinnanvapautta. Jumalan käsien suojissa on mahdollista opetella elämää, eheytyä haavoista ja kasvaa, sillä ne myös suojaavat ihmistä.  Mitä tulee ihmiselämään täällä maanpäällä, ihmisen tehtäväksi jää yksi ainoa tärkeä päätös: suostua tai olla suostumatta asumaan tuossa Jumalan ihmiselle suunnittelemassa tilassa. Toisena vaihtoehtona on pyristellä haavoittunein siivin omillaan.

Sirpa Iivari

---

[1] Jean Vanier oli yksi kansainvälisen L’Arche liikkeen perustajista vuonna 1971, jossa kehitysvammaiset ihmiset, heidän perheensä ja ystävänsä voiva tavata säännöllisesti keskustelemaan ja rukoilemaan.

[2] Joh. 3:16

[3] Jes. 53: 4-5