Homoseksuaalisuus
Mukailtu ja lyhennetty luennosta Suomen vapaiden kristittyjen neuvostolle joulukuussa 2009.
Kirjoittanut Kai Arasola. Julkaistu myös Nykyaika -lehdessä (1/2011)
Uskonnot ja seksuaalisuus
Lähes kaikki uskonnot, tai ehkä olisi oikeampaa sanoa, kaikki kulttuurit ovat ottaneet yhdeksi tehtäväkseen määritellä rajat ihmisten sukupuoliselle kanssakäymiselle. Tämä selittyy sillä, että perhe ja siihen liittyvä parisuhde ovat yhteiskunnan menestykselle tärkeitä, ja rajoittamaton sukupuolinen kanssakäynti voisi helposti kääntyä uhaksi ei vain yksilön onnelle vaan koko yhteiskunnan menestykselle.
Vallitseva uskonto ja yhteiskunta ovat yleensä olleet samaa mieltä seksuaalisuuden rajoista, mutta varsinkin maallistuvassa nykymaailmassa uskonnot joutuvat opettamaan erilaisia periaatteita kuin sitä ympäröivä yhteiskunta. Viime viikkojen keskustelu homoseksuaalisuudesta osoittaa, että aivan tavalliset suomalaiset kristityt puhuvat eri kieltä kuin tavalliset suomalaiset.
Kun pohditaan mitä tahansa seksuaalisuuteen liittyvää, rajojen etsintä on poikkeuksellisen hankalaa juuri meidän aikanamme. Humanistinen postmoderni maailmamme ei tahdo hyväksyä Uuden testamentin tai Raamatun määreitä vaan korostus on yksilön vapaudella ja tasa-arvolla.
Historiallinen katsaus
Kunnon keskustelu aiheesta edellyttäisi myös asioiden taustan ymmärtämistä. Tässä yhteydessä ei perusteelliseen selvitykseen ole tilaa. Raamatussa näemme homoseksuaalisuutta esiintyneen. Mainintoja ei ole montaa, joten kysymys lienee koskenut pientä vähemmistöä niin kuin nytkin. Ensimmäinen Raamatusta löytyvä kuvaus liittyy Lootin luona Sodomassa käyneisiin enkeleihin, joihin kaupungin miehet halusivat käydä käsiksi. (1M 18). Toinen on Mooseksen laista löytyvät pari kieltoa maata miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan. (3M 18.22; 20.13)
Käytännössä Vanhan testamentin homouteen liittyvä taistelu käytiin temppelissä. Monelle on yllätys, että pian Jerusalemin temppelin valmistumisen jälkeen Rehobeamin ollessa kuninkaana (1K 14) maassa jo oli haureellisia pyhäkköpoikia. Syyksi mainitaan Israelin halu seurata muiden kansojen tapoja. Lähi-idän temppeleissä tällaiset pojat eivät palvelleet naisia vaan miehiä. Kuningas Aasa tekee näistä lopun (1K 15), mutta jo noin 40 vuotta myöhemmin kuningas Joosafat (1K 22) joutuu toistamaan saman. Viimeinen maininta tulee lähes kolmesataa vuotta myöhemmältä ajalta, kun Joosia mainitut pojat hävittää (2K 23). Vanhan testamentin historiasta löytyy siis liki kolmesataavuotinen pyhä sota pyhäkköpoikia vastaan. Kuitenkin se, ettei tästä puhuta paljoakaan profeettojen kirjoituksissa (toisin kuin naispuolisista pyhäkköportoista), osoittaa, ettei kysymyksessä ollut kovin laajalle levinnyt asia.
Varhaisin tunnettu Raamatun ulkopuolelta löytynyt maininta homoseksuaalisuudesta liittää sekin homoseksuaalisuuden temppeliin. Kyseessä on kuvaus foinikealaisesta uskonnollisesta riitistä, johon liittyi homoseksuaalista toimintaa. Teksti on ajoitettu vuoteen 1590 e.Kr.
Uuden testamentin ajan Kreikan ja Rooman homoseksuaalisuus tunnetaan kohtuullisen hyvin. Kreikassa varakkailla vanhemmilla mieshenkilöillä oli tapana toimia nuorten miesten tukijana, sponsorina ja ehkä opettajanakin. Nuori puolestaan tarjosi tukijalleen erilaisia käytännöllisiä tai uskonnollisia palveluja, mukaan luettuna seksuaalisen mielihyvän tuottaminen. Kyseessä oli alisteinen, suhde, joka päättyi pojan täytettyä 17 eikä se näytä perustuneen homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Tämä on johtanut siihen, että jotkut arvostetut teologitkin kuten Karl Barth, Jürgen Moltman ja Hans Küng ovat arvelleet antiikin homoseksuaalisuuden olleen niin erilaista kuin nykyinen, ettei Raamatun neuvoja voi yksioikoisesti sovittaa tähän aikaan.
Tämä logiikka ei kuitenkaan ole kovin hyvää koska esimerkiksi naisen asema Uuden testamentin maailmassa oli aivan toinen kuin nyt. Naisella ei ollut kunnolla edes lapsen laillisia oikeuksia. Hän oli miehensä tai isänsä armoilla ja alistettu – ja siitä huolimatta sovellamme mahdollisuuksien mukaan Uuden testamentin avioliittoa koskevia neuvoja ja periaatteita myös tänä aikana.
Sitä paitsi varsinkin roomalaisten keskuudesta löytyy myös nykyisten homoseksuaalisten suhteiden kaltaisia miesten välisiä liittoja, varhaisin maininta itse Ciceron tekstissä.
Kristillisen uskon päästyä valtaan keisari Konstantinuksen aikaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen muuttui nopeasti aiempaa jyrkemmäksi. Vajaan sadan vuoden sisällä homoseksuaalisesta toiminnasta ja myöhemmin jopa kiinnostuksesta määrättiin kuolemanrangaistus. Varsinaista homofobiaa edustaa keskiajan Tuomas Akvinolainen, jolle seksuaalisuudella oli vain yksi tarkoitus, suvun jatkaminen. Tästä syystä hänen mielestään homoseksuaalisuus tai masturbointi oli liki pahin synneistä, paljon pahempi kuin vaikkapa raiskaus. Tähän asenteeseen edes valistuksen aika ei tuonut muutosta.
Suhtautuminen alkoi muuttua vasta 1900 –luvun loppupuolella. Siihen vaikuttivat yleinen seksuaalinen murros, vallankumous joka muutti aiemmin yksityiset seksuaalisuuteen liittyvät asiat yleisiksi ja osaksi median ja viihteen maailmaa. Tärkeimpinä vaikuttajina olivat ehkä Sigmund Freudin tai Robert Kinseyn tutkimukset, joissa ihmisen seksuaalisuuden tärkeys korostui niin ihmisen psyyken kuin fyysisen biologiankin kannalta. Tämänhetkisen käsityksen mukaan väestöstä runsas prosentti on homoseksuaaleja, noin 2% miehistä ja 0,9% naisista.
Raamattu ja homoseksuaalisuus
Raamatussa on kuusi tai seitsemän tekstiä, joihin tämän aiheen yhteydessä yleensä viitataan. Edellä on jo mainittu pari Vanhan testamentin tekstiä, mutta kristillisen etiikan on perustuttava Uuteen testamenttiin, koska emme muutoinkaan seuraa Vanhan testamentin seksuaalisuutta tai avioliittoa koskevia lakeja. Relevantit tekstit ovat 1Kor 6.9-11, 1Tim 1.10, Ap.t. 15:28,29 ja Room 1.18-32. Viimeinen on muuten ainoa Raamatusta löytyvä maininta naisten välisistä lesbosuhteista.
Tiivistelmä näiden tekstien opetuksesta on seuraava:
Ensinnäkin, Raamattu selvästi pitää homoeroottista toimintaa syntinä.
Toiseksi, Uudesta testamentista ei kuitenkaan löydy selvää homoseksuaalisuutta kieltävää lakia tai sääntöä. Maininnat ovat joko teksteissä, joissa sitä kuvataan esimerkkinä ihmisten syntisyydestä tai yhtenä syntinä toisten joukossa. Sitä ei eritellä pahimmaksi kaikista synneistä eikä nosteta muita seksuaalisyntejä hirvittävämmäksi.
Kolmanneksi, tekstit, tai niiden vähyys antaa aiheen pohtia seksuaalisuutta koskevien kommenttiemme tasapuolisuutta. Uudesta testamentista löytyy noin sata tekstiä heteroseksuaalisia syntejä vastaan, kun homoseksuaalisuus mainitaan vain neljä kertaa. Tasapuolinen raamatullinen seksuaalisyntien käsittely siis edellyttäisi 25 lausetta heterojen seksuaalisynneistä yhtä homoseksuaalisuutta koskevaa kommenttia kohti.
Neljänneksi, vaikka tämän voisi päätellä jo aiemmasta, homoseksuaalisuuteen ei Raamatussa kohdistu jonkinlaista erityistä Jumalan vihaa. Raamatusta ei löydy perustetta joitakin uskovia vaivaavaan homofobiaan. Se on myöhemmän kulttuurin tuotetta.
Viimeisenä kommenttina voi vielä todeta, että teologit kiistelevät tai keskustelevat tekstissä käytettyjen alkukielen sanojen merkityksestä. Mutta vaikka tästä ei ole vielä sanottu lopullista sanaa, voimme kuitenkin lähteä siitä, että Raamattumme on käännetty riittävän hyvin.
Kuinka suhtautua homoseksuaalisuuteen
Voi hyvällä syyllä väittää, ettei järkevä kristitty jää nalkuttamaan homoseksuaalisuudesta vaan katsoo laajemmin Raamatun opetusta seksuaalisuudesta. Hän näkee syntiä myös homoseksuaalisuuden ulkopuolella, mikä välittömästi luo paremman keskusteluilmapiirin. Samalla on mahdollisuus etsiä myönteistä opetusta seksuaalisuuden tarkoituksesta ja korostaa armoa ja Jumalan uudistavaa voimaa, joka ulottuu kaikkiin syntisiin, myös niihin, joilla on homoseksuaalinen tausta.
Se, mikä viime viikkojen homokeskustelussa onkin tuntunut kaikkein häiritsevimmältä on monen hyvän uskovan (myös adventistien) lausumat yksipuolisen jyrkät ja tuomitsevat kannanotot. Asiasta puhutaan ikään kuin tässä olisi yksi Raamatun tärkeimmistä asioista vaikka todellisuudessa kysymys on pientä vähemmistöä koskevasta asiasta. Ehkä on helpompi tuomita ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on, ja olla hiljaa niistä synneistä, jotka tulevat lähemmäksi omaa itseä.
Monen ajatus näyttää myös kulkevan niin, että tässä asiassa lainsäätäjän kirjaimen ja maan tavan pitäisi tiukasti seurata Raamatun homoeroottisuutta vastustavaa kantaa. Ennen jyrkkiä kannanottoja kannattaisi kuitenkin miettiä Jeesuksen suhtautumista. Häntä pidettiin porttojen ja publikaanien (=syntisten) ystävänä. Edellä mainittuihin tuomitsevasti suhtautuvista fariseuksista hänellä ei ollut paljon hyvää sanottavana.
Luulen nimittäin, ettei pyhyyttä voi luoda maallisilla laeilla. Kieltolait toimivat harvoin hyvin. Lisäksi vanhaan perinteeseemme kuuluu puoltaa uskonnonvapautta. Tämä merkitsee sitä, että joku saattaa toteuttaa uskonnonvapauttaan tavalla, joka minun mielestäni johtaa helvettiin. Huolimatta siitä puolustan tällaisenkin ihmisten oikeutta saada uskoa oman käsityksensä mukaan. Tätä pohdiskelua voi jatkaa. Voin hyväksyä sen, että Suomessa ihmisillä on oikeus halutessaan avioeroon huolimatta siitä, että Raamattu vastustaa avioeroa. Joudun sitten kysymään, miksi sama periaate ei voisi ulottua myös samaan sukupuoleen suuntautuneen oikeuksien puolustamiseen, vaikka itse pitäisinkin homoeroottista toimintaa tai suhdetta vääränä. Mielestäni on turha kuvitella, että Suomi olisi vuosikymmeniin ollut sillä tavalla kristillinen maa, että Raamattu saisi määritellä, mitä lakiin kirjoitetaan tai jätetään kirjoittamatta.
Adventtikirkko ja homoseksuaalisuus
Lopuksi muutama ajatus Adventtikirkon suhteesta homoseksuaalisuuteen. Adventtikirkon kansainvälinen keskustoimisto on antanut aihetta koskevan virallisen lausunnon vuonna 1999 ja julkaissut tiedotteen vuonna 2004.
Lausunnossaan kirkko korostaa miehen ja naisen välistä avioliittoa seksuaalisen toiminnan ainoina kehyksinä ja sitä, että kaikki avioliiton ulkopuolella toteutuneet sukupuolisuhteet (riippumatta partnerin sukupuolesta) ovat syntiä. Teksti ottaa selvän kannan homoseksuaalista toimintaa vastaan, mutta sen perussävynä on Jumalan halu pelastaa ja auttaa kaikkia parannukseen.
Vuoden 2004 tiedotteessa kirkko tekee vielä aiempaa selkeämmän eron homoseksuaalisen taipumuksen ja toiminnan välillä ja korostaa sitä, ettei pelkkää taipumusta voi pitää syntinä tai Jumalan lapseuden esteenä. Teksti luo pohjaa auttaa seksuaalisuutensa kanssa taistelevia ihmisiä ja korostaa Jumalan armon riittävyyttä niin homoseksuaaleille kuin muillekin syntisille.
