10. 4. Sunnuntai
Riikka Heikkilä
Riippuvuuden vangit ja Jumalan orjat
Tunnetko yhtään ihmistä, joka olisi päättänyt ryhtyä riippuvaiseksi? En minäkään. Riippuvuus-sanalla on enemmän tai vähemmän negatiivinen kaiku, mutta siitä huolimatta erilaisista fyysisistä, psyykkisistä tai sosiaalisista riippuvuuksista kärsii huomattava joukko ihmisiä. Riippuvuus muodostuu pikkuhiljaa. Ensin pyritään hallitsemaan mielihyvää: alkoholi, tietokonepelit, porno tai vaikkapa suklaa tuovat mielihyvää silloin, kun ihminen tarvitsee piristystä tai lohdutusta. Siinä vaiheessa, kun mielihyvän hakeminen alkaa hallita ihmistä eikä ihminen sitä, kyse on riippuvuudesta. Silloin ei voi enää tulla tyytyväiseksi ilman riippuvuutta aiheuttavaa asiaa.
Riippuvaiseksi voi tulla melkein mistä vain, ei ainoastaan negatiivisina pidetyistä asioista. Riippuvainen voi olla yhtä hyvin urheilusta kuin muiden ihmisten hyväksynnästäkin. Raamatun mukaan riippuvuudesta – tai sen sanojen mukaan orjuudesta – on kyse silloin, kun jokin asia on voittanut ihmisen ja pitää häntä kahleissaan (2. Piet 2:19). Eniten Raamatussa puhutaan kahleista, jotka synti aiheuttaa (Joh. 8:34; Room. 6:16; Tiit. 3:3).
Onneksi kahlitsevista riippuvuuksista on mahdollista päästä eroon. Erilaiset tukijärjestöt tarjoavat apuaan internetissä ja puhelinpalveluina sekä konkreettisena apuna, esimerkiksi vieroitushoitoina. Ketään ei kuitenkaan voi auttaa pakottamalla. Sosiaalipsykologian professori Anja Koski-Jännes kirjoittaakin Päihdelinkin sivuilla, että riippuvuudesta vapautuminen ”edellyttää ongelman myöntämistä ja päätöstä tarttua toimeen asian korjaamiseksi. Olennaista on se, että ihminen alkaa rehellisesti tutkia itseään ja tarkkailla, kuinka usein ja missä tilanteissa mielihalut heräävät. Lisäksi hänen on suunniteltava, miten hän voisi toimia toisin näissä tilanteissa. Uusia vaihtoehtoja on myös harjoiteltava riittävän pitkään, jotta ne vakiintuisivat. Yhden tai useamman tukihenkilön löytyminen lisää onnistumisen todennäköisyyttä. Hoitoon tai vertaisryhmiin osallistuminen ovat auttaneet monia, mutta joissakin tapauksissa riippuvuudesta on mahdollista päästä eroon myös omin päin.”
Raamatusta löytyy myös Jumalan kirjoittama resepti riippuvuuksista vapautumiseen. Hoidon aloittaminen ei edellytä Kelan maksusitoumusta, sillä korkeampi taho on maksanut hinnan puolestamme (1. Kor. 7:23). Lääkettä ei ole testattu eläinkokein, vaan sen tehokkuus on testattu äärimmäisen luotettavissa olosuhteissa (Fil. 2:7). Vaikka lääkkeen nauttiminen on ihmisen vapaaehtoinen päätös, etukäteisjärjestelyt hoidon aloittamiseksi on tehty valmiiksi. Resepti on kirjoitettu verenpunaisilla kirjaimilla, ja se on lunastettava ihmisen eliniän kuluessa. Lääke on tehokas ja vapauttaa kaikenlaisesta orjuudesta. Vaikutus on pysyvä niin kauan kuin lääkettä käytetään. Sen nauttimisesta saattaa koitua sivuoireina kuuliaisuutta ja vanhurskautta, myös sydämen toiminta saattaa muuttua (Room. 6:17-18; Hes. 11:19; 36:26). Lääkkeen vahvimpana vaikutuksena on ikuinen elämä (Room. 6:22-23). Toisinaan lääkettä maistaneet ryhtyvät uudelleen vapaaehtoisiksi orjiksi (1. Kor. 9:19; 1. Piet. 2:15-16), mutta hyvin eritavalla kuin aiemmin. Kuulostaa riskialttiilta. Haluatko maistaa?
Kysymyksiä pohdittavaksi:
Miksi meidän tulisi välttää riippuvuuksia? Miten riippuvuuksista voi vapautua? (1. Kor. 7:23; Gal. 5:1; Room. 6:1-23)
Mitä eroa on synnin orjuudella ja sillä, että on ”Jumalan orja”? (1. Kor. 9:19; 1. Piet. 2:15-16; Joh. 8:31-36; Tiit. 3:3-5)
Mitä tarkoittaa, että totuus tekee vapaaksi? (Gal. 4:7; Joh. 8:32-36)
Riippuvuuksista netissä: www.paihdelinkki.fi <http://www.paihdelinkki.fi> , www.irtihuumeista.fi <http://www.irtihuumeista.fi> , www.peluuri.fi <http://www.peluuri.fi> , www.irtitaakoista.net <http://www.irtitaakoista.net>
11.4. Maanantai
Elina Haikarainen
21 –vuotias opettajaopiskelija,
joka ei halua elää ilman Jumalaa, perhettä ja ystäviä
Ihana Jumalani!
Olen riippuvainen Jumalasta – välillä enemmän ja välillä vähemmän. Riippuvuuteni on tullut selväksi monestikin elämässäni, mutta ehkä eniten ollessani vaihto-opiskelijana Saksassa viime vuonna. Kaikki oli uutta, en tuntenut ketään, haastavia ja ennenkokemattomia tilanteita riitti. Selviytyminen täysin uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten kanssa johti siihen, että rukoilin ja luin Raamattua enemmän kuin aiemmin. Samalla luottamukseni Jumalaan ja Hänen toimintaansa elämässäni vahvistui kokemus kokemukselta.
Mitä enemmän luin Raamattua, sitä enemmän sain myös mielenkiintoa lukea sitä. Opin paljon uusia asioita ja viime vuodesta lähtien olenkin lukenut Raamattua järjestelmällisesti, jotta en jäisi paitsi yhdestäkään Jumalan opetuksesta. Aiemmin luin melkein ainoastaan Uutta testamenttia, sillä se oli suhteellisen helposti ymmärrettävää. Nyt olen kuitenkin huomannut, että Jumala on lisännyt ymmärrystäni myös Vanhan testamentin kirjoihin, kun olen pyytänyt Häneltä viisautta ja ottanut aikaa Raamatun lukemiseen ja rukoilemiseen.
Ja mikä lahja rukoileminen onkaan meille ihmisille! Minua on auttanut todella paljon haastavien hetkien läpi, kun on voinut jättää elämänsä ja tilanteensa Jumalan hoitoon rukouksessa ja luottaa, ”että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28). Kun on huomannut ja kokenut Jumalan johdatuksen ja avun, on aivan ihanaa ylistää ja kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Hän on minua varten tehnyt ja mitä olen Häneltä elämäni aikana lahjaksi saanut.
On kuitenkin harmillista ja surullista välillä (liian usein) huomata, kuinka on kulunut hetkiä, jolloin en ole keskustellut Jumalan kanssa ja pyytänyt siunausta päivän suunnitelmilleni. Tämä on kuitenkin inhimillistä ja ainoastaan Pyhän Hengen olemisella sisimmässämme yhteytemme Jeesukseen ja Jumalaan säilyy. Sen tähden olenkin yrittänyt joka aamu viettää hetken Luojani kanssa ja pyytää Häntä tulemaan sisimpääni ja johtamaan arkipäivässäni, jotta voisin tuoda Hänelle kunniaa tekemisilläni ja olla Hänen käytettävissänsä. Tätä voin vain suositella sinullekin!
Mietittäväksi:
Jos sinut pidätettäisiin kristityksi epäiltynä, riittäisivätkö todisteet tekemään sinut syylliseksi? Kertooko käytöksesi, tekosi ja sanasi Jeesuksen ja Pyhän Hengen vaikutuksesta elämässäsi? Lue Ef. 4:1-3 ja 1. Piet. 3:15 ja mieti elämäntilannettasi. Jos on muutoksen paikka, niin toimi! Rukoile Jumalalta Pyhän Hengen apua muutoksen mahdollistamiseen ja kestävyyteen siinä. Hän on luvannut auttaa ja tekee sen myös todella mielellään. 
12.4. Tiistai
Berny Carlsson, Ruotsin nuorisojohtaja
Hei kaikille!
Pääajatuksemme tälle rukousviikolle on Jeesuksessa pysyminen, riippuvuus Jeesuksesta, vaikka ympäröivä maailmamme tarjoilee toisenlaisia riippuvuuksia ja houkutuksia. Totuus on, että kun hän tulee suuremmaksi, muut asiat tulevat pienemmiksi. Tänään haluaisin tuoda esille kolme eri näkökulmaa Jeesuksessa pysymiseen, riippuvuuteen Jeesuksesta:
1. Tilan raivaaminen Jeesukselle omassa sydämessä
2. Jumalan hyvyyden maistaminen ja näkeminen
3. Pukeutuminen Kristukseen
Tilaa Jeesukselle omassa sydämessä
Paavali kirjoittaa kirjeessä efesolaisille 3:17: ”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.” Kuvittelepa, että menet kotiin tänä iltana ja valmistaudut juuri nukkumaanmenoon, kun kuulet ovelta koputusta. Ja ihmeitten ihme – ovella seisoo Jeesus (sellaisena kuin olet hänet aina kuvitellut)! Kuinka reagoisit?
Toki tiedämme, että näin ei tule tapahtumaan. Ei Jeesus fyysisenä olentona ja kirjaimellisesti tule ovellemme koputtelemaan. Antakaamme nyt kuitenkin mielikuvituksemme hetken aikaa laukata ja kuvitelkaamme, että Jeesus tulisi meille kylään. Itse asiassa voisimme siirtyä ajassa 2000 vuotta taaksepäin ja kuvitella asuvamme Palestiinassa. Ja nyt itse Jeesus on ovellasi koputtamassa. Avaisitko oven ja iloisena toivottaisit hänet tervetulleeksi? Vai olisitko hieman huolissasi siitä, mitä muut ihmiset mahtaisivat sinusta sanoa tai ajatella? Siis kaikki nuo hengelliset johtajat, fariseukset ja tietysti Rooman viranomaiset.
Jeesuksessa pysymisellä yritän sanoa sitä, että meidän tulisi elää elämäämme sellaisella tavalla, että
Jeesus voisi milloin vain kävellä kotiimme, ja me toivottaisimme hänet aidosti tervetulleeksi, ilman häpeää ja kaikenlaisia selityksiä. Raamatun mukaan Jeesuksen tulisi aina tuntea itsensä tervetulleeksi sydämeemme. Paavalin sanat Efeson seurakunnalle, ja kaikille kristityille, ovat hyvin mielenkiintoiset. ”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne…” . Eräässä englanninkielisessä raamatunkäännöksessä kohta on tulkittu näin: ”Rukoilen, että Kristus voisi tuntea itsensä aina vain kotoisammaksi sydämessänne…” Ei siis vain asua, vaan myös viihtyä! Totuus on, että hän asuu jokaisen uskovan sydämessä; jokaisen joka on päättänyt seurata Jeesusta.
Keskusteltavaksi: Viihtyykö Jeesus sinun sydämessäsi tällä hetkellä? Tunteeko hän olonsa kotoisaksi? Onko hänen hyvä olla? Mitkä asiat ovat sille esteenä?
Maista ja näe Jumalan hyvyys
Raamattu haastaa meidät Psalmissa 34:9: ”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!” Minusta on aika kiehtovaa, että Jumala haastaa meidät maistamaan ja katsomaan, onko hän hyvä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suussamme on yli 10 000 makunystyrää. Niitä löytyy jopa kitalaesta, ja niiden avulla pystymme nauttimaan syömämme ruoan moninaisista makuvivahteista. Maistaminen ei kuitenkaan riitä Jumalan todelliseen kokemiseen. Meidät haastetaan sekä maistamaan että näkemään omin silmin. Totuus on, että mitä enemmän maistelemme ja koemme (katselemme) Kristusta, sitä enemmän hän vetää meitä puoleensa.
Psalmin kirjoittaja yrittää opettaa meitä muistamaan, että Jumalan tahto on hyvä. Se ei aina kaikissa tilanteissa välttämättä tunnu siltä (varsinkaan silloin kun on nuori), mutta sitä se on. Hänen suunnitelmansa meitä varten on hyvä. Ei hän kuitenkaan yleensä anna meille yksityiskohtaista suunnitelmaa tai listaa siitä, mitä hän meille tarjoaa. Yleensä Jumala paljastaa tahtonsa meille pieninä palasina. Hän näkee koko kuvan, mutta me vain pienen osan kerrallaan. Joten kun katsot Jumalan tahtoa elämässäsi, se ei kenties aina näytä järkevältä. Sinun kannattaa kuitenkin uskoa, että Jumala tietää, mitä hän tekee. Hänen tahtonsa on hyvä. Odota vain rauhassa nähdäksesi, miten Jumala vie aloittamansa työn päätökseen.
Keskusteltavaksi: Yleensä makuaistia sanotaan kaikkein heikoimmaksi viidestä aististamme. Vanhetessamme makumme itse asiassa kärsii. Sitä heikentävät muun muassa lääkkeet, tupakointi, alkoholi, vitamiinien puute, erilaiset suun vauriot, kemikaaleille altistuminen jne. Miten tuhoamme Jumalaa havaitsevia makunystyröitämme? Miten voimme oppia luottamaan Jumalaan joka päivä?
Kristukseen pukeutuminen
Vielä lopuksi siitä, miten Paavali kannustaa meitä kirjeessään korinttilaisille 13:14: ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” En tiedä sinusta, mutta minä viihdyn mukavissa vaatteissa. Suurimman osan ajasta niin toimistossa kuin kotonakin minä käytän farkkuja, joskus jopa verkkareita, koska ne ovat niin mukavan tuntuiset. Väittäisin jopa, että yksi tapa pysyä terveenä on varmistaa vaatetuksensa mukavuus. Ei ole varmaan kovin kivaa näyttää super coolilta supertiukoissa vaatteissa ja epämukavissa kengissä, joiden pitäminen tuottaa suorastaan kipua. Minä en sellaisia vaatteita halua. Haluan vaatteet, jotka liikkuvat kun minäkin liikun.
Tämä varmaan Paavalillakin on ajatuksena hänen sanoessaan: ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus…” Se tarkoittaa sitä, että omaksumme hänen näköalansa ja kiinnostuksen kohteensa. Jäljittelemme häntä kaikessa mitä teemme. Voimme verrata ajatusta ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus” ajatukseen vaatteiden pukemisesta päällemme. Annamme Jeesuksen Kristuksen olla mukana jokaisella elämämme osa-alueella. Palaamme jälleen ajatukseen Jeesuksessa pysymisestä kaikilla elämämme alueilla. Ota Jeesus mukaasi kun nouset ylös aamulla. Tee hänestä tänään osa elämääsi minne tahansa menetkin, ja anna hänen toimia kauttasi kaikessa mitä teetkin. Toisin sanoin olkaamme siis puettuina Kristukseen kiireestä kantapäähän.
Olen huomannut, että olemme usein ikään kuin törmäyskurssilla Jumalan kanssa. Sen sijaan, että menisimme sinne minne Jumala haluaa meidän menevän ja tekisimme sitä mitä Jumalan haluaa meidän tekevän, me taistelemme häntä vastaan ja vastustamme häntä joka käänteessä. Ja kaikki tämä omaksi tappioksemme – pahemman kerran! Miksi siis tapella vastaan? Eikö olisi parempi tunnustaa, että hänen suunnitelmansa sinua varten ovat paljon parempia kuin omat suunnitelmasi.
Keskusteltavaksi: Meillä on taipumusta jaotella elämämme eri alueisiin – hengellinen, sosiaalinen, vapaa-aika, perhe. Kuinka voisimme tällaisen erottelun sijaan oppia yhtenäistämään elämäämme heijastamaan Kristuksen luonnetta päivittäin? Millä elämäsi alueella sinulla on tarvetta pukeutua Kristukseen kiireestä kantapäähän? Millä elämäsi alueella sinulla on tarvetta sulautua Kristukseen?
13.4. Keskiviikko
Mariella Kärkkäinen, 27, opiskelija
Hymyillen näet maailman kauniimpana
Vaihtopenkiltä etuistuimelle
Muutama vuosi sitten kuulin keskustelua, kuinka Jumalan tulisi olla elämässämme etupenkillä vaihtopenkin sijaan. Tuolloin jäin miettimään sitä. Olin juuri tutustunut ihmiseen, jolle Jumala oli ykkösenä elämässä, jota hän minulle ei ollut. Olin Ihmeissäni ja yritin ymmärtää, miten elämää voi elää niin, että jättää kaiken Jumalan käsiin. Miten Jumalan voi päästää etupenkille? En ollut edes täysin varma hänen olemassaolostansa. Elämäni oli aina täynnä suunnitelmia, jonka jälkeen, oli helppo kysyä Jumalalta miksi kysymyksiä, jos suunnitelmat eivät toteutuneet, huomaamatta etten alusta alkaen ollut kuunnellut tai edes jättänyt hänelle tilaa.
Sitten jotain tapahtui jotain odottamatonta ja jouduin pohtimaan suhdettani Jumalaan uudelleen. Rukoilin useita kertoja päivässä. Kävin pitkiä keskusteluja hänen kanssansa ja oloni helpottui. Tuolloin huomasin kuinka paljon Jumala puhuu, kun oikeasti pysähtyy ja kuuntelee. En ollut yksin. Jumala oli kanssani joka hetki, joka laittoi ihmettelemään, miksi en sitä ollut aiemmin huomannut. Olinko ollut liian kiireinen, liian oman maailmani pyörteissä?
Joka kerta kun kohtasin Jumalan aidosti, minut täytti varmuus ja rauha. Aivan kuin hän olisi pyyhkinyt kyyneleeni ja kantanut minua voimassansa. Välillä pelotti tulla hänen eteensä syntisenä ja epätäydellisenä, olla vain se mikä olen. Silti ajattelin, että jos hän kerta minut tuntee, minun on turha mitään muuta edes esittää. Nyt huomaan kuinka onnellinen olen siitä, mitä kaikkea Jumala on minulle tehnyt. Hän kulki vierelläni niilläkin hetkillä, kun en ollut varma hänen olemassaolostaan. Hän ei koskaan hyljännyt minua, edes silloin kun tein virheitä. Hän on vieläkin kanssani. Rakastaen ja johdattaen, päivääkään en haluaisi elää ilman häntä. Enkä edes tiedä voisinko. Miten minä edes voin elää ilman Jumalaa, olisi nykyinen kysymykseni, jota minun ei onneksi tarvitse edes kysyä.
Lopuksi voit miettiä millä tavalla alla olevat tekstit toteutuvat omalla kohdallasi.
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” 1 John 4:18
”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. ”Kol.3:13
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh.3:16
14.4 Torstai
Guisele Berkel-Larmonie
Usko + voima = Kyky luottaa
Jumalaan luottaminen voi kuulostaa ja tuntua meistä yhtä oudolta kuin se, että luovuttaisimme luottotietomme jollekin maapallon toisella puolella asuvalle tuntemattomalle tyypille. Se vaatii todellista uskoa. Kuvittele nyt, että lähettäisit henkilötietosi jollekulle, jota et ole koskaan tavannut, jonka kanssa et ole koskaan jutellut ja jonka facebook-sivuihin et ole päässyt tutustumaan. Useimmat luokittelisivat sinut suoraan sanottuna, ja ihan oikeutetusti, tyhmäksi tai harvinaisen naiviksi. Ja jos sattuisitkin vahingossa tekemään moisen mokan, juoksisit varmaan hetimmiten pankkiin jäädyttämään kaikki tilisi, etteivät työllä ja vaivalla ansaitut eurosi katoaisi taivaan tuuliin.
Jumalaan luottamisesta voidaan käyttää tätä samaa vertausta. Vaatii melkoista rohkeutta – uskoksikin sitä kutsumme – sijoittaa huomattavia voimavaroja Jumalaan, jota emme ole nähneet, jonka puhetta emme ole korvillamme kuulleet ja jonka juttuja emme voi seurata twitter-päivityksinä.
Jumalan sana voi olla hyvin kiehtovaa. Eikö sinustakin ole varsin imartelevaa, että kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaikkialla läsnä oleva Jumala valitsi mieluummin kuoleman kuin sen, että olisi menettänyt sinut synnille (Joh. 3:16)? Hänestä oli parempi kuolla kuin menettää yksikin arvokas valtakuntansa perillinen. Itse asiassa todella imartelevaa!
Jumalan sana ei paljasta pelkästään Jumalan hyvyyttä ja armoa. Sieltä löytyy myös suhteen ylläpitoon vaadittavat arkisemmat ja kenties ankarammatkin ohjeet.
Viime kädessä meidät haastetaan löytämään tasapaino Jumalan ihanien lupausten ja todellisen elämämme vähemmän miellyttävien, jopa kaikkein rumimpien, puolien kanssa. Meillä on valittavanamme kaksi vaihtoehtoa:
a) ystävyys Jumalan kanssa, etuina ehdoton rakkaus ja upea ikuinen elämä (Joh. 14:2-3)
tai
b) elämästä selviytyminen täysin ilman Jumalaa.
Elämä ilman Jumalaa olisi siis sellaista, ettemme voisi luottaa häneen ystävänä, joka tulee ja auttaa. Häneen luottaminen voi tuntua kuitenkin vaikealta tai epäluonnolliselta. Kuten yllä mainitsimme, se voi olla yhtä haasteellista kuin muukalaiseen luottaminen. Se vaatii uskoa ja rohkeutta. Täytyy myöntää, etteivät nämä ole minunkaan vahvimpia puoliani.
“Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1) Inhimillisen mittapuun mukaan tällainen usko on sulaa hulluutta. Miten toivomus voi olla vielä todellisuutta ja mitä todisteita minulla on siitä, mitä en ole koskaan nähnyt? Tulevaisuutta koskevat toiveeni eivät ole vielä “materialisoituneet” tässä hetkessä. Ja vaikka olisivatkin, en ole nähnyt todisteita, joille uskoni perustaa…
Usko, josta Raamattu puhuu, ei kuitenkaan perustu ihmisten standardeihin. Jeesus käyttää uskon mittarina sinapinsiementä (Matt. 17:20; Mark. 4:31, 32; Luuk. 13:19). Yksi sinapinsiemen on aika vähäpätöinen, mutta se riittää vuorien siirtämiseen. Jeesuksen mukaan tämä luottamuksen minimimäärä siihen, kuka hän on, miten hän rakastaa ja mitä hän on tehnyt hyväksemme, riittää saaman hämmästyttäviä asioita aikaan. Homman juju on siinä, että jätämme vuoren siirtämisen hänen huolekseen. Kuten seuraavasta yhtälöstä näemme, hän on voimamme lähde: sinun uskosi + hänen voimansa = kyky luottaa.
Jumala ei ole ainoastaan voimamme lähde, hän ON voimamme. Ei sellainen voima, jota voi lisätä käymällä punttisalilla. Pikemminkin “aivolihaksina” ilmenevä voima: voima toimia oikein juuri oikeaan aikaan, voima puolustaa uskoaan, voima vastustaa pelkoa, voima oppia uutta joka päivä. Ja kenties kaikkein tärkein asia: voima kehittyä uskossa vaikeuksista huolimatta. Alku voi olla yhtä pieni kuin sinapinsiemen!
Elämä heittelee kyllä kapuloita rattaisiin suistaakseen sinut pois tieltä, jolla Jumala haluaa sinun kulkevan. Jumala haluaa sinut valtakuntansa perilliseksi, joka avaa suunsa hänen puolestaan tässä ajassa. Jeesuskin joutui kohtaamaan monenlaisia haasteita, kuten sinäkin varmasti. Onneksi Jumala on nähnyt jo ennalta kaikki hankalat tilanteemme ja luvannut astua kehiin ja hoitaa oman osuutensa juuri oikeaan aikaan (2. Moos. 4:10-12). Siinä missä meidän voimamme loppuvat kesken, hänen voimansa on täydellinen (2. Moos. 15:2; Hab. 3:19; 2. Kor. 12:9). Tässä meillä on varma lupaus siitä, ettemme tule jäämään yksin. Olkoon uskomme minkä kokoinen tahansa, se ei ole koskaan turhaa.
Kun olet alkanut Jumalan ystäväksi, hän pyytää sinulta pienen pientä uskoa, jotta hänen voimansa voi saada suuria aikaan. Tiedätkö, mikä sinapinsiemenessä on tosi hienoa? Niin uskomatonta kuin se onkin, tuosta pikkuisesta siemenestä kasvaa vaikeissakin olosuhteissa valtavan suuri kasvi. Ja tiedätkö, mikä Jumalan voimassa on tosi hienoa? Kun se saa parikseen uskon, vaikka mitättömän pienen, se auttaa sinut voitosta voittoon vaikeuksista huolimatta.
Miksi et juttelisi seurakuntasi jäsenten kanssa ja kyselisi heidän uskostaan?
Miksi et pyytäisi Jumalaa yhdistämään hänen voimansa sinun uskoosi, jotta voisit luottaa häneen tänään?
15.4. Perjantai
Pirita Pappinen
24-vuotias kokopäiväinen opiskelija, osa-aikainen kasvis(ravintolatyöntekijä) hörhö sekä intohimoinen matkailija ja kieli- ja kulttuuriharrastaja. Elävässä uskossa vuodesta 2007.
Elämän opettelua, osa 523
Olen viime aikoina opetellut ajankäytön hallintaa.
Kokemuksesta voin sanoa, että historiantutkimuksen lähdekritiikin seminaarityön esitelmöinti tai jopa romanian kielen datiivin käyttö on ollut helpompaa kuin työ- ja opiskeluaikataulun yhteensovittaminen radikaalisti muuttuneessa elämäntilanteessa.
Viime syksynä ensimmäistä kertaa elämässäni aloitin työt opintojen ohella sillä koin, että kyseisen työpaikan saaminen voisi olla minulle suuri siunaus. Niin ja ne ylimääräiset tulotkin on ihan kiva juttu. Ja siunaus se on ollutkin! Olen kuitenkin samalla todennut, että harvoinpa siunaukset vain tipahtelevat syliin ilman, että Jumala ensin vähän muovaa meitä. Voi olla, että joudumme tekemään kovasti töitä milloin minkäkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tai panemalla meidät psyykkisesti, hengellisesti tai fyysisesti tiukkoihin tilanteisiin.
Viime aikoina ahkerasti luentosalien ja työpaikan väliä ravatessani olen tullut siihen loppupäätelmään, että ilmaisu hyvät ajanhallintataidot on itse asiassa hyvin läheistä sukua sanoille mielenrauha ja tasapaino. Mitä huolimattomampi ja ”arvolöysempi” olen ollut päivittäisten tekemisteni priorisoinnissa, sitä levottomammaksi olen itseni kokenut. Tämä on luonnollisesti paljon vaikuttanut jumalasuhteeseeni, eikä suinkaan positiivisesti.
Opiskelijoiden työssäkäynti on viime vuosina yleistynyt. Vuonna 2008 opiskelijoista 59 prosenttia kävi töissä opiskelun ohessa. Lisäksi naispuolisten opiskelijoiden työssäkäynti oli huomattavasti yleisempää kuin miesopiskelijoilla (61% vs. 56 %, lähde: Tilastokeskus). Ehkäpä en olekaan ainut, joka kovasti harjoittelee ajanhallintataitoja? Entä miten on Sinun laitasi? Löydätkö Sinä yhteistä aikaa myös Jumalan kanssa työn ja opintojen ristitulessa?
Olen kauhistuneena tajunnut, että kanditutkielman palautuspäivän lähestyessä ennennäkemättömällä vauhdilla opiskelu on todellakin jäänyt pahasti työnteon varjoon. Huomaan kuitenkin huolestuvani vielä enemmän siksi, että korkeuksissa jo pitkään pysytellyt stressitasoni on suurin syy Jumalan ja minun yhteisen ajan vähenemiseen, varsinkin Sanan lukemisen osalta. Toisaalta olen Taivaan Isälle suuresti kiitollinen tästäkin kokemuksesta, sillä miten muuten uusia asioita oppii, ellei ensin kokeile? Ja löydä itseään umpikujasta, heh.
Yliopiston ja työpaikan pukuhuoneen väliä juostessani olen tullut myös erääseen toiseen johtopäätökseen: Jumala jakelee meille siunauksia päivittäin! Niiden näkemiseen ja kokemiseen on yksi avain: rukous. Isin kanssa voikin jutella milloin vain ja missä vain – vaikka pienten (tai suurten) huokausten kautta, jos siltä tuntuu. Ehkä kuitenkin tärkeämpää on hiljentymisen taito. Jumala kyllä tietää minun huoleni, mutta osaanko minä kuunnella Häntä? Jumala puhuu meille täysin paikasta ja tilanteesta riippumatta. Esimerkiksi aamulla koulu- tai työmatkalla, iltapäivällä siinä raastavan pitkässä kassajonossa, illalla kotona astioita tiskatessa. Tai koiraa pissitellessä. Kuulemista edistää huomattavasti jos radio ja telkku ovat pois päältä ja korvanapit toisinaan pois korvista. Välillä ihan tietoinen hiljentyminen kannattaa, sillä se voi koitua suureksikin siunaukseksi…
Ensimmäinen reaktio vastoinkäymisiin tulisi aina ja kaikkialla olla hiljentyminen, Jumalan ääneen keskittyminen, rukous. Joten varsinkin silloin, kun koet että nyt on tilanne päällä – etsi Jumalan tahtoa, hiljenny kuuntelemaan Häntä! Mitä tiiviimmin osaat olla läsnä tässä hetkessä ja kiinni Jumalassa, sitä lähempänä koet myös Hänen olevan Sinua.
Luettavaksi
Room 12:12 -> Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
- Fil. 4:6-7 -> Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
- Luuk. 12:6-7 –> Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. 7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
16.4. Sapatti
Thomas Rasmussen
26,-vuotias Tanskan nuorisojohtaja
Rakastaa Jeesusta, pizzaa ja uutta iPhonea.
Pitäkää kiinni! Vielä vähän aikaa…
“Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne. Tehän rakastatte kaikkia uskonveljiä koko Makedoniassa. Mutta me kehotamme teitä, veljet, pyrkikää yhä parempaan.” (1. Tess. 4:9-10)
Alku oli upea!
Olin 14-vuotias, oli kesä, olin leirillä, oli sapatti ja valmistauduimme katselemaan kastetilaisuutta. Oli tarkoitus, että kolme nuorta kastettaisiin. Ennen kuin päivä oli päättynyt, viisitoista ihmistä oli käynyt kasteella. Se oli uskomaton kokemus. Muistan vielä, kuinka seisoin vieretysten hyvän ystäväni kanssa, ja yhtäkkiä hän oli hävinnyt viereltäni. Seuraava asia, jonka tajusin oli se, että hän käveli kasteveteen yhdessä pastorin kanssa. Palasin kotiin ja kerroin vanhemmilleni, että minäkin halusin mennä kasteelle. Se tapahtui noin vuotta myöhemmin.
Mutta asiat muuttuvat…
Olin silloin yhdeksännellä luokalla. Sitten lähdin lukioon, jossa todellisuus iski vasten kasvoja. Pysyin seurakunnan yhteydessä, mutta monta kertaa mietin, mitä ihmettä tein siellä. Kävimme keskusteluja, väittelimme, pidimme raamatuntutkisteluja, lauloimme ylistyslauluja. Näin, kun joitakin ystävistäni kastettiin. Mutta jotakin oli pielessä. Lukion puolivälissä tein parhaan ystäväni kanssa sopimuksen. Ennen kuin lukio päättyisi, me ottaisimme yhdessä kunnon kännit. Emme halunneet mitään pikku maistelua, vaan halusimme kokea oikean humalan. Halusin tietää, miltä se tuntuu. Ja vielä enemmän halusin olla samanlainen kuin muutkin ympärilläni olevat kaverit.
Miksi?
Olen tänäkin päivänä kiitollinen ystävälleni siitä, ettei hän vaatinut minua pitämään tuota lupausta. Hän oli kännissä useitakin kertoja, mutta minulla ei koskaan riittänyt rohkeus siihen. Halusin kyllä, kovastikin, mutten uskaltanut. Minua pelotti. Äitini suvussa on niin monia ihmisiä, jotka kamppailevat alkoholiongelman kanssa. Jotkut heistä jopa kuolivat alkoholin tähden. Pelkäsin, että minulle kävisi niin.
Halusin olla kuten muutkin, mutta toisaalta pelkäsin, että minusta tulisi samanlainen kuin heistä. Näin mihin se heitä johti, enkä halunnut päätyä samaan.
Asiaa on oikeastaan vaikea kuvailla. En osaa selittää. Tiedätkö tunteen? Ehkä sinulla kyse on eri asiasta kuin minulla. Seksistä? Pornosta? Valehtelusta? Tai jostakin paljon pienemmästä? Ehkä perjantai-illoista tai sapattiaamuista? Tai vain siitä, että olet erilainen, etkä haluaisi olla? Olet erilainen, etkä tiedä miksi. Minä olin erilainen, enkä oikein keksinyt sille selitystä.
Kipeä todellisuus
Yksitellen ystäväni jättivät seurakunnan. En tiedä miksi. Olen puhunut useiden kanssa. Osa heistä ei vain tuntenut oloaan kotoisaksi. Joidenkin mielestä seurakuntalaiset olivat tekopyhiä. Toiset eivät vain jaksaneet enää käydä. Kaikilla meillä on omat syymme jäädä tai lähteä. Pelastusta Kristuksessa ei tulisi koskaan sekoittaa seurakunnan jäsenyyteen. Olen täysin vakuuttunut, että minulla on seurakunnan ulkopuolisia ystäviä, jotka tulen tapaamaan uudessa maassa. Miksi heidän puuttumisensa seurakunnasta sitten satuttaa niin paljon? Mitä sillä on väliä?
Kyllä tai ei
Uskon, että sillä on väliä. Mieti pieni hetki omaa elämääsi. Mieti sitten uskoasi.
• - Milloin koet, että uskosi saa vahvistusta?
• - Milloin koet, että uskosi heikkenee?
Kuulun edelleen seurakuntaan. En sen takia, että se olisi täydellinen, vaan siksi, että kasvan uskossa, kun vietän aikaa toisten Jeesukseen uskovien kanssa. Kuulun edelleen seurakuntaan, koska ajattelen, että jakaessani uskoani toisten kanssa heidänkin uskonsa vahvistuu.
Miten asiaan pitäisi suhtautua?
Me puhumme tästä ja tulevasta elämästä. Mietimme, miten parhaiten selvitä tästä elämästä erilaisina. Tulevassa elämässähän emme tule enää olemaan erilaisia. En tiedä, onko tämä oikea suhtautumistapa. Minusta erilaisuus on ihan ok. Minusta Jeesus suorastaan kutsuu meitä erilaisuuteen. Hän oli itsekin erilainen.
Ajattele kaikkia minun kavereitani, jotka jättivät seurakunnan. Ajattele omia kavereitasi, jotka ovat jättäneet seurakunnan. Lähtivätkö he sen takia, että sanoivat Jeesukselle ei? Lähtivätkö he sen takia, etteivät halunneet olla Jeesuksen kanssa enää missään tekemisissä? Niinkin voi käydä, mutta yleensä ihmiset lähtevät meidän takiamme. Minun ystäväni jättivät seurakunnan minun takiani. Eivät ainoastaan minun takiani, mutta myös minun takiani. Minun tehtäväni olisi ollut saada heidät tuntemaan itsensä kotoisaksi seurakunnassa, aivan kuten heidän tehtävänsä olisi ollut saada minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Olemme samassa veneessä, ja tarvitsemme Jeesuksen apua pitääksemme homman kasassa – vielä vähän aikaa!
Lue Luuk. 15:1-7 ja vastaa seuraaviin kysymyksiin.
• - Mistä Jeesus luopui, kun hän tuli pelastamaan meitä?
• - Kuinka voimme elää todeksi 1. Tessalonikalaiskirjeen sanat, joita alussa lainasimme?
• - Kuinka voimme tehdä Jeesuksesta kaiken keskipisteen?
• - Tunnetko ketään, joka haluaisi kenties palata?
• - Tiedätkö ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta? Mitä voisit tehdä?
“Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.” (2. Tim. 4:6-8)
Saakoon tämä olla meidän todellisuutemme, meidän rukouksemme ja hartain toiveemme! Jumala siunatkoon sinua!
