6.6.2008 /AH
Suomen Adventtikirkko - lausunto
AVOLIITTO
Kansainvälisen adventtikirkon ja myös Suomen Adventtikirkon virallinen kanta
avoliittoon löytyy Biblica Research instituutin nettisivuilta otsikolla:
"Seventh-day Adventist Position on Cohabitation" (1.liite alla, Miroslav
Kis). Toinen dokumentti "Living Together" (2.liite alla, Angel Rodriquez)
edustaa myös kirkkomme näkemystä samasta asiasta.
Näiden kannanottojen lisäksi voimme sanoa seuraavaa:
Adventtikirkko maailmanlaajuisesti ei edellytä ns. kristillisen avioliiton
solmimista. Tietyissä kulttuureissa (esim. Afrikassa) on hyväksytty myös
kansalliset avioliittojärjestelyt ilman mitään liiton virallista
rekisteröitymistä. Kun siitä on sovittu ja "dowry" järjestetty, liitto on
vahvistettu. Näyttäisi, että Raamatun (erityisesti VT:n, joka on
alkuperäisen liiton mallina) kanta on juuri tämä. Liitto edellytti aina
sopimista naisen perheen kanssa. Vaadittujen järjestelyjen jälkeen liitto
oli vahvistettu - ja voimassa. Esimerkkejä on runsaasti (Iisak, Jaakob,
Simson jne.). Kyse ei ollut pelkästään siitä, että "Iisak vei Rebekkansa
äitinsä telttaan."
Raamattu lähtee siitä, että avioliittoon rinnastettava suhde on aina sitova
ja virallinen - ja sitä ei saa perusteettomasti ja vastuuttomasti rikkoa.
Liitto on Raamatun mukaan aina yhteiskunnallisestikin ihmiset toisiinsa
sitova järjestely. Avoliitto ei sitä ole. Siksi kirkollamme on oikeus lähteä
siitä, että ainut hyväksyttävä suhde on avioliitto, tai siihen täysin
rinnastettava ja yhteiskunnan hyväksymä järjestely.
Onko seurakunnalla oikeus puuttua jäsentensä avoliitossa elämiseen ja näin
sanella mitä jäsenen tulee tehdä yksityiselämässä? George Knight kirjoittaa:
"Ajattele hetki, minkälainen maailma voisi olla, jos yhteiskunnalliset
laitokset päättäisivät, ettei sääntöjä tarvita, jos esimerkiksi hallitus
valitsisi hippisukupolven moton toimintaohjeekseen: 'Tee sitä mikä tuntuu
hyvältä.'" Knight jatkaa: "Jokaisella yhteiskunnallisella järjestöllä on
oikeus ja usein velvollisuus asettaa yksilöllistä toiminnanvapautta ohjaavat
rajat. Kirkko tai seurakunta ei ole poikkeus tästä yleisestä säännöstä. On
jotenkin naiivia ja varmasti epäraamatullista ajatella, että seurakunta
olisi ainoa organisaatio ilman rajoja."[i] <#_edn1> Raamatussa Jeesus
valtuuttaa opetuslapsensa hoitamaan seurakuntansa rutiineja. Tähän
vastuuseen liittyi myös auktoriteetti: "Minkä sinä sidot maan päällä, se on
sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa
vapautettu" (Matt.16:19; 18:18). Juutalaisessa yhteisössä "sitoa" on sama
kuin kieltää, "vapauttaa" on sallia.[ii] <#_edn2>
Näyttää siltä, että yhteiskunnassa avoliittoa pidetään nykyään jokseenkin
hyväksyttävänä ja on alettu "vaatia" tasapuolista kohtelua avioituneiden
kanssa. Sama heijastuu myös seurakunnassa. Luterilaisessa kirkossa
avoliittoon puututaan melko harvoin ja seurakuntakuria ei useinkaan
sovelleta kyseisessä asiassa. Sen sijaan nk. vapaissa suunnissa avoliittoon
on suhtauduttu hyvin torjuvasti ja joskus jopa niin pitkälle, että
avoliitossa asuvat jäsenet on erotettu seurakunnasta. Tänä päivänä
käytännössä lähes kaikki vapaat suunnat (Vapaakirkkko, Helluntaikirkko,
Baptistiyhdyskunta, Metodistikirkko, Pelastusarmeija, Adventtikirkko)
suhtautuvat yhtä kriittisesti avoliittoon, mutta eivät välttämättä erota
avoliitossa eläviä jäseniään. Sen sijaan jäsenet eivät saa edustaa kirkkoaan
vastuu/edustustehtävissä omassa seurakunnassaan ja valtakunnallisissa
tapahtumissa. Samaa näkemystä ja käytäntöä toteuttavat myös Norjan, Tanskan
ja Hollannin Adventtikirkot (kyselyjen perusteella). Tämä on vanha käytäntö,
eikä toimintatavoissa ole tullut muutoksia. Paikallisseurakuntien
käytännöissä voi olla eroavaisuuksia ja se johtuu siitä, että monet
paikalliset seurakunnat ovat hyvin itsenäisiä ja kirkon hallinto ei yleensä
puutu seurakuntien seurakuntakuriasioihin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ne seurakunnat, jotka tekevät
kompromisseja ja eivät enää pitäydy oppeihinsa ja normeihinsa, pienenevät
nopeasti. Nämä seurakunnat eivät välitä, miten niiden jäsenet elävät.
Luonnollisesti, jäsenet alkavat kysyä, miksi he enää kuuluisivat sellaiseen
seurakuntaan. Koska todelliset syyt jäädä puuttuvat, he päättävät
lähteä.[iii] <#_edn3> Kun jäsenet luopuvat periaatteistaan, osoittaa se,
että seurakunnan opetus ei muutoinkaan ole tärkeätä. Ne nuoret, jotka ovat
vahvasti kiinni seurakunnan opetuksessa, myös pidättäytyvät avoliitosta. On
myös huomattu, että ne nuoret, jotka menevät avoliittoon, tietävät että
käytäntö ei ole oikein ja kokevat syyllisyyttä toimistaan. Näin he eivät
myöskään pysty nauttimaan rakkauden suomista iloista parisuhteessaan.
Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että avioliitot, jotka alkavat
avoliitolla, isompi prosentti niistä purkautuu ja uskottomuus näiden parien
keskuudessa on todennäköisempää.
Adventtikirkko pyrkii etsimään positiivisia keinoja avoliitossa asuvien
rohkaisemiseksi avioliittoon. Painostuskeinoja pyritään karttamaan ja
koulutusta aiheesta lisäämään. Kirkon kanta aiheessa ei ole muuttunut
vuosikausiin ja se on yhtenäinen kaikkialla maailmassa. Avoliitossa elävillä
kirkkomme jäsenillä ei ole oikeutta toimia seurakunnan
vastuu/edustustehtävissä - eikä sen järjestämissä tilaisuuksissa. Kirkon
tilaisuuksissa esiintyvät ihmiset ovat edustamassa kirkkoa ja sen
näkemyksiä, ovat he siellä työsuhteen puolesta tai vapaaehtoisesti. Kaikkia
sitovat samat periaatteet. Hallinto ei aio jatkossakaan valvoa asian
toteuttamista paikallis-seurakunnissa, mutta jatkaa henkilöstönsä ja
vastuunkantajiensa kouluttamista asian suhteen ja ohjeistaa
valtakunnallisten tapahtumien ja leirien vetäjiä. Toivomme, että avoliitossa
asuvat jäsenemme olisivat valmiita muuttamaan asennettaan parisuhteeseensa
ilman, että kirkko pakottaa heidät tilanteeseen, jossa he mieluummin
jättävät seurakunnan kuin mukautuvat sen asettamiin normeihin. Tämä on
haaste, johon kirkon virkailijat ja pastorit etsivät hyviä
kommunikointitapoja ja jatkavat dialogia kirkon jäsenistön kanssa.
[i] <#_ednref> George R Knight, "Mikä oikeus seurakunnalla on määrätä
tekemisiäni?" Nykyaika 11/2003
[ii] <#_ednref> Alfred Plummer, An Exegetical Commentary on the Gospel
According to St. Matthew (Grand Rapids, Michingan: Eerdmans, 1953), s. 231.
[iii] <#_ednref> Dean M. Kelley, Why Conservative Churches Are Growing (New
York: Harper & Row, 1972)
Seventh-day Adventist Position on COHABITATION
Miroslav M. Kiš
Cohabitation may be defined as a living arrangement of any unmarried
heterosexual couple who share common residence and sexual intimacy. There
exists a great variety of configurations in this form of relationship. Some
appear as virtual marriages shy only of formal, public contractual vows,
while others are short-term episodes for the sake of convenience.
The most frequently mentioned advantages of cohabitation are:
- Opportunity to try out the partner before marriage
- Freedom to begin or end the relationship at will
- Financial advantages
- More relaxed sexual controls
- Combination of the autonomy of singleness with the emotional and sexual
closeness similar to marriage
Seventh-day Adventists maintain the biblical stance on human intimacy.
Marriage is the only context where true and complete closeness can be
achieved with the most benefits and security. (Genesis 2:24) Here are some
of the troubling points of cohabitation:
1. The Back Door Syndrome
The key ingredient of cohabitation is the open door to leave without the
messy consequences of a divorce. But some consequences of cohabitation can
be worse.
a. All through the relationship the partners keep sending double messages.
On the one hand they say, "I love you, and I desire to live close to you,"
and yet the initial agreement says, "Don't get too close, because I might be
gone one day...any day." Such an arrangement creates a deep sense of
insecurity.
b. The recurring irritations of daily living are treated as trivial, due to
the lack of motivation to invest in a temporary relationship. As a
consequence, few learn to adjust and acquire the skills of conflict
resolution so much needed in marriage.
c. True, deep love requires total and permanent commitment (Song of Solomon
6:3, 8:6,7). It is impossible to develop such a love in a temporary,
insecure setting.
2. Absence of vows
Marriage vows are implicit in the biblical concepts of betrothal (Matthew
1:18) and permanent commitment to one's partner (Malachi 2:15,16). Their
function is to make the intentions of the couple public, thus safeguarding
the sanctity of marriage. While the marriage vows promise faithfulness for
both the present and the future, cohabitation is a private arrangement
concerned only with the present.
3. Community Concerns
According to the Bible, marriage is not just a private event (Genesis 24).
It unites families. The community offers the couple a certain protection and
expects some responsibilities as well. In this way marriage becomes the
solid foundation of every community. Cohabitation, on the other hand,
ignores community and is itself too unstable to lend support to a larger
society.
4. Absence of Union of Lives
The union of lives is one of the most essential roles assigned to sex,
according to Scripture (Genesis 2:24). Cohabitation engages a life-uniting
act without a life-uniting intent. Such a lifestyle proves to be destructive
of inner integrity of human personality.
5. Children
The Bible mandates that children be raised in an environment of permanent
love, constant care, and unfailing security (Genesis 4:1, 2; Ephesians 6:1-
4). Yet, cohabitation's intent is to avoid such lasting responsibilities,
because it considers them as constraints on the freedom and autonomy of each
partner.
In conclusion, the Seventh-day Adventist Church echoes the biblical
disapproval of any arrangement other than the institution of marriage. It
recognizes that the emergence of cohabitation often signals deeper needs.
Frequently the partners who seek refuge in such arrangements carry the
wounds of repeated marital failures, infidelity, abuse, selfishness, or many
other tragedies. For that reason, the Church seeks to minister to each
individual, while upholding the biblical standard of conjugal union as the
only legitimate form of cohabitation.
LIVING TOGETHER - Angel Manuel Rodriquez
From a biblical standpoint, what's wrong with cohabitation?
The term "cohabitation" is usually defined as a short- or long-term
heterosexual relationship outside of marriage. Since the term itself carries
a negative or pejorative connotation in our society, there is a tendency to
replace it with the more technical one: "partnering."
The topic itself is complex and difficult to address. The practice of
cohabitation has usually been understood to be an indication of moral or
social decadence, but that is no longer the case. Western society is
accepting it as a type of marriage that society itself encourages by tax
laws with "marriage penalties" and by reducing the Social Security benefits
of widows or widowers who remarry. Besides, cohabitation is promoted by the
communication systems of Western society as a valid alternative to
traditional marriages.
In order to properly evaluate the subject we have to examine the biblical
understanding of marriage and then determine whether cohabitation is or is
not compatible with it.
1. Instituted by God: It is the common Christian belief that marriage was
instituted by God Himself and that it was very good (Gen. 1:31; 2:22-24). He
regulated the operation of everything He created in order to ensure its
proper function and interaction with the rest of the created world (e.g.,
Gen. 1:4, 12, 17, 18). After creating Adam and Eve, God brought them
together and defined the way they would relate to each other (Gen. 2:24).
Therefore, marriage should be a reflection of the original relationship that
God established between woman and man. Any claim for independence from the
divine intention for marriage is seriously suspect.
2. Communal Witness: Marriage is not an arrangement made between two
individuals in isolation from God and other humans. A biblical marriage
takes place in the sight of other persons in order to introduce into the
relationship the element of mutual responsibility. Originally, Adam and Eve
were united in the presence of God Himself. Since then the union of two
persons in matrimony has been a community event (e.g., John 2:1).
Establishing a family was not to be a matter of individual discretion but an
event that had an impact on society at large. This understanding is not
popular in a culture that praises individualism, but it is important in a
society that seeks to preserve its values and integrity.
3. Permanent Commitment: The union effected in marriage establishes a
relationship of ultimacy and permanency. In the Bible marriage is not an
experiment by which it is to be determined whether or not the couple will
remain fully committed to each other. It is the expression of a love that is
so pure and so deep that it is willing to express itself in a lifelong
commitment. In this new relationship the spouse leaves mother and father in
order to be united to the object of that love (Gen. 2:24; Matt. 19:6). There
is a separation that leads into a new type of permanent unity grounded in
love. It is within that unity of mutual self-respect, commitment, and
permanency that sexual activity takes place as a "sacramental" expression of
the existential unity of the couple. That act unites lives and not simply
bodies.
4. Evaluation: Cohabitation is a union of two persons without seeking the
blessing of God and the formal approval of the community. Hence, it is
fundamentally a relationship for the present with little concern for the
future of the relationship. The element of mutual commitment is
significantly less than in a Christian marriage and often becomes an
occasion for fear on the part of at least one of the partners. There is also
in this type of relationship a significant risk for emotional hurt that
leaves indelible scars. No one should pretend that she or he can live only
for the present without taking into consideration the future and God's
intentions for our social and spiritual well-being.
Church members should do all they can to help cohabiting couples to be
united in Christian marriage. We should love and care for them in spite of
the fact that we do not approve of their lifestyle. They simply do not yet
know the beauty of a truly Christian home.
_________________________
Angel Manuel Rodríguez is an associate director of the Biblical Research
Institute <http://biblicalresearch.gc.adventist.org/> of the General
Conference.
|
