Sveitsin lasketteluleiri suomalaisesta näkökulmasta
----Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaiaamuna 27.12. odotin Helsinki-Vantaalla pääsyä
lentokoneeseen. Minne mahdoin olla menossa näin heti joulun jälkeen? Olin aiemmin
saanut Nykyajan välityksellä tietää Sveitsissä vuodenvaihteessa järjestettävästä
lasketteluleristä. Olin paljon haaveillut matkustamisesta johonkin vuoristoiseen
maahan. Sveitsi ei kuulosta hyvältä valinnalta tavallisen ihmisen budjetille, mutta
siellä oli näin mahdollista lomailla adventistiseurassa.
Tuntui hienolta ja jännittävältä poistua lentokoneesta Zürichissä. Tässä olin
yhtäkkiä rikkaudestaan kuuluisan vuoristovaltion maankamaralla ja kaiken lisäksi
ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden ulkopuolella. Pääsin sujuvasti junalla Zürichin
lentoasemalta Bernin kautta leiripaikkaan, 1000 m korkeudella Bernin Alpeilla
sijaitsevaan St.Stephanin alppikylään. Suomeen nähden merkillistä oli se, että
junalla pääsi perille asti, vaikka St.Stephan on vain pienehkö taajama. Majapaikkana
oli erittäin suuri "mökki" hieman ylempänä vuorenrinteessä kuin kyläkeskus ja
rautatieasema. Ympäröivät vuoret kohosivat parhaimmillaan yli 3000 m korkeuteen.
Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli mm. toisiin tutustumista erään kyselyleikin
avulla. Kieli, jota leirillä puhuttiin, oli suurelta osin Schweizerdütsch, jota en
juuri ymmärtänyt. Kuitenkin asiat kerrottiin myös minulle joko englanniksi tai
saksan "kirjakielellä". Sveitsiläiset olivat oikein miellyttäviä ja avuliaita
ihmisiä. Leiriläisten joukossa oli sattumalta myös kaksi Sveitsissä osittain asuvaa
suomenruotsalaista, jotka myös auttoivat jonkin verran.
Maanantaista perjantaihin lasketeltiin aamu- ja iltapäivisin. Lähellä sijaitsi kaksi
suurta keskusta: Gstaad mountain rides ja Adelboden-Lenk. Rinnepituudet ja
korkeuserot olivat luonnollisesti suuremmat kuin Suomessa, mutta joskus väenpaljous
ja rinteiden kunto muistuttivat myös Ylläksen eduista. Upeinta laskettelussa olivat
majesteettiset alppimaisemat. Jopa 2200 m korkeudessa saattoi huomata olevansa
vielä melko matalalla ympäröiviin huippuihin nähden. Vasta noin 2700-2800 metrissä
pystyi näkemään useiden huippujen yli. Laskettelusää olisi voinut olla parempikin,
mutta sateetonta ilmaa riitti mielestäni siinä ihan tyydyttävästi.
Laskettelun ja päivällisen jälkeen oli hengellisiä tilaisuuksia, joissa mm.
laulettiin suomalaisille tuntemattomia hienoja ylistysbiisejä. Puheosioissa
käsiteltiin mm. Jumalan olemusta, Kanaanilaisen naisen parantamista ja riivattujen
parantamista Gerasan alueella. Mielestäni oli oikein hyvä analysoida paremmin näitä
kahta kertomusta, jotka voivat herättää ihmetystä tai suuttumusta. Perjantai-iltana
oli lisäksi ehtoollinen. Uusi vuosi otettiin vastaan kävelemällä vuorenrinnettä ylös
eräälle alppiniitylle, josta näkyi upeasti laakso ja alppikylä sumun peittämänä.
Vuoden vaihtumista juhlittiin kauniisti, hengellisesti ja rauhallisemmin kuin
Suomessa on tapana.
Lauantaina oli jumalanpalvelus leiritalosta muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa
luterilaisessa kirkossa. Yhtenä osana hartautta tutustuttiin Jumalan sanaan ympäri
kirkkoa ripustettujen kuvien ja tekstien muodossa. Lauantai-iltapäivänä lounaan
jälkeen käveltiin aurinkoisessa säässä vuorenrinteellä. Illalla oli päivällisen ja
hartauden lisäksi kykyjen ilta, jossa leiriläiset esittivät muille taitojaan.
Liian pian koitti sunnuntai - lähtöpäivä. Tuntui hieman ikävältä ajatella, ettei
tietäisi, koska seuraavan kerran näkisi nämä mukavat ihmiset ja suuret vuoret.
Onneksi sää ja lentokoneen reitti olivat sellaiset, että vielä lopussa näin Alpit
henkeäsalpaavana panoraamana. Tämä korvasi sen, että sää oli ollut leirin aikana
hieman epävakainen. Vuodenvaihteen laskettelumatka oli kokemisen arvoinen korkeista
kustannuksistaan huolimatta. Maisemien vaihtumisen lisäksi sain lisää itsevarmuutta
vieraassa maassa selviytymiseen. Tuntui myös siltä että hengelliset asiat tulivat
matkan aikana hieman tärkeämmiksi kuin mitä olivat olleet kotona. Tietoa
sveitsiläisten ohjelmasta tälle vuodelle saa osoitteesta www.adventjugend.ch.----
Pekka Korpi-Hyövälti
