Alla Emilia Rouhe kertoo lähetystyökokemuksestaan Thaimaassa.
____________________________________________________________________________________________
SIIVILLÄ
16.6.2009 klo 22.05. Suvarnabhumin lentokenttä, Bangkok. Jättikokoisen lentokentän ympärivuorokautinen vilinä on kiehtovaa. Pysähdyn hetkeksi tarkkailemaan ympärilläni liikehtiviä ihmisiä. Täällä kirkkaiden valojen ja kiiltävien hallien loisteessa eri kansallisuuksia ja rotuja edustavat ihmiset kohtaavat sulassa sovussa tavoitellen samaa päämäärää – lähteä ja saapua. En voi olla aprikoimatta mielessäni, minkälainen tarina kunkin matkalipun taakse kätkeytyy. Salkkuaan kantavat pukumiehet ovat kenties lyhyellä työmatkalla, ruskettuneet reppureissaajat luultavasti toteuttamassa unelmiaan bambumajasta kookospalmujen reunustamalla rannalla. Ehkä jollain on kädessään pelkkä menolippu, johon latautuu vakaa aikomus jättää entinen taakse, nousta lentokoneen siiville ja aloittaa uusi elämä muualla. Mitä ihmettä itse teen täällä?
Vietin mielenkiintoisen ja antoisan kevätlukukauden työskentelemällä opettajana thaimaalaisessa Adventist International Mission School -koulussa. Löysin paikan Advestist Volunteer Service –järjestön nettisivuilta, jossa on listattuna tuhansia vapaaehtoispaikkoja ympäri maailmaa. AVS:n toiminta on pitkälle organisoitua ja toimivaa ja lisäksi vapaaehtoisille maksetaan pientä korvausta, joka kattaa asumis- ja ruokakulut kohteessa. Vapaaehtoistyö ei näin ollen tule kovin kalliiksi, toisin kuin monissa muissa järjestöissä. Lisäksi työ itsessään on antoisaa!
Parasta vieraassa maassa asumisessa on, että voi tutustua paikallisiin ihmisiin ja heidän kieleensä ja kulttuuriinsa aidossa ympäristössä. Jo erilainen ilmasto ja ruokakulttuuri tuovat aimo annoksen eksotiikkaa. Turisti-elämäkin ehtii tulla tutuksi aina viikonloppuisin ja lomilla, jolloin voi pakata repun ja tehdä reissuja lähelle ja kauemmas.
Elämä täysin erilaisessa ympäristössä vieraan kulttuurin keskellä ei voi olla muuttamatta ihmistä. Vanhat ajattelumallit saavat uutta suuntaa ja ymmärrys elämästä muuttuu uuden perspektiivin myötä. Arvostus omaa kotimaata kohtaan kasvaa, mutta samalla länsimaisen kulttuurin pinnallisuus ja kovat arvot näkyvät selvemmin. Ennakkoluulot muita kansallisuuksia ja kulttuureja kohtaan karisevat tehokkaasti mitä enemmän ymmärtää Jumalan rakkautta JOKAISTA maapallolla elävää ihmistä kohtaan.
Ei ole helppoa tulla repäistyksi tutusta ja turvallisesta kaukaiseen ja vieraaseen, mutta kokemukseni mukaan omalta mukavuusvyöhykkeeltään poistuminen avaa ovia Jumalalle. Hyvinvointiyhteiskunnan keskellä on helppo suistua illuusioon siitä, että pärjää hyvin ilman Jumalan apua ja yksinkertaisesti unohtaa ylläpitää läheistä suhdetta häneen. Thaimaassa rukoilin haasteita ja vaikeuksia kohdatessani monta kertaa enemmän kuin Suomessa ikinä ja sain myös omakohtaisia rukousvastauksia useammin kuin koko ikänäni yhteensä. Sain kokea Jumalan läheisyyttä, rakkautta ja huolenpitoa ja nähdä miten paljon voimaa rukouksella on.
Haluan rohkaista kaikkia heittäytymään seikkailuun Jumalan kanssa ja luottamaan rukouksen siipiin. Kaikille mukavuusvyöhykkeen jättäminen ei tarkoita matkustamista maailman ääriin, mutta varsinkin nuorena kannattaa hyödyntää vapauttaan ja lähteä seikkailemaan avoimin mielin uuteen ja tuntemattomaan. Mahdollisuuksia on paljon ja Jumalan mielikuvitus arvaamaton.
Lentokentän lähtevät lennot –taulu houkuttelee tutkimaan enkä malta olla päästämättä mielikuvitustani hetkeksi valloilleen. Joku on matkalla Buenos Airesiin, Taipeihin, Aucklandiin, Helsinkiin… Mietin, mitä Jumalalla on varattuna minulle. Minkä lentokoneen siiville nousisin?
-Newbold Collegen tarjoama Gap Year Experience on hyvä tapa viettää ikimuistoinen vuosi ulkomailla. Lisätietoja www.newbold.ac.uk.-
Emilia Rouhe
Kuvassa Emilia Rouhe muutaman oppilaansa kanssa.