Rakkaan ystäväni Tanya McCreery Bradforin muistolle
27 Syykuuta 1979-4 Joulukuuta 2009
Yhdeksän vuotta sitten, kun sinut ensi kerran tapasin työskennellessäni Walla Walla yliopiston terveystalolla vastaanottovirkailijana, en voinut kuvitellakaan mitä elämä toisi tullessaan. En edes muista miten meistä tuli parhaat ystävät, mutta näin vain kävi ja tästä olen erittäin kiitollinen ja iloinen.
Teimme paljon hullunkurisiakin asioita yhdessä. Muistan, kun kerran valitsimme useita vaatteita, vilttejä ja muutakin rekvisiittaa, laitoimme ne autoosi ja ajoimme viljapellon laidalle. Puimme niitä päällemme autossa ja sitten otimme kuvia. Jos joku olisi nähnyt, olisi varmaan nauranut poseerauksillemme. Tuo syksy meni nopeasti. Kun tuli lentokentälle vastaan joululoman jälkeen, en osannut kuvitellakaan minkälaisia uutisia sinulla olisi. Sanoit vain: ‘Parasta, että istut ennen kuin kerron jotakin’. Kasvosi loistivat, joten tiesin, että kertoisit jotain innostavaa. Siinä lentokentällä kerroit, että olitte päättäneet pitkäaikaisen poikaystäväsi kanssa palata yhteen ja teidän häitä vietettäisiin kuukauden kuluttua! Olin innoissani, vaikkakin surullinen, koska tämä tarkoitti, että muuttaisit pois College Placesta Seattlen lähelle.
Muistan hääpäiväsi kuin eilisen. Hääaamuna istuit sohvalla huppu päässä juttelemassa tulevalle miehellesi. Eihän ole soveliasta nähdä miestä ennen hääseremoniaa, sehän tuottaisi huonoa onnea 
Minulla oli kunnia olla kaasosi ja pukeutua kullankeltaiseen pukuun. Se on minulla vieläkin ja aion sen pitää muistona. Et ottanut mitään stressiä. Laittauduimme yhdessä. Olin enemmän stressaantunut kuin sinä, laittaessasi hiuksia ja hieman meikatessasi vasta tuntia ennen. Turhaa amerikkalaista hössötystä ei ollut lähimainkaan, mutta sinähän olitkin kanadalainen menossa vain naimisiin amerikkalaisen kanssa. Olit aito ihminen ja se välittyi kaikessa.
Vihkiseremonia oli hyvin kaunis. Lauloit yhdessä miehesi kanssa dueton ‘When one heart becomes one’ ja kyyneleitä valui poskelleni. Marssin ulos lumiseen talvimaisemaan miehesi veljen kanssa kantaen kynttilä-kukka-asetelmaa, joka oli hyvin kaunis. Kotipaikkasi Port Hardyn liikuntasali oli koristeltu niin hyvin, että sitä tuskin erotti liikuntasaliksi. Isäsi oli kantanut oikeita kuusia ja tehnyt kujan, jossa oli paljon valkoista pumpulia, joka symboloi lumikinoksia. Kynttilöitä oli joka puolella. Muistan, kun mietimme miten koristelisimme salia. Häävärisi olivat kultainen ja metsän vihreä. Ehdotin melkein kuin leikillä, että koska häävärinä on kultainen, häissä voisi olla kultakaloja. Innostuit ajatuksesta ja niinpä pöydissä oli koristeena isoissa pyöreissä lasimaljakoissa kultakaloja, joita häävieraat saivat ottaa mukaansa häistä lähtiessään.
Et myöskään halunnut tavallista hääkakkua, joten isoäitisi teki ison ‘Brownie tornin’, jonka kanssa tarjoiltiin appelsiinirahkaa. Olin tutustuttanut sinut suomalaiseen rahkaan ja siitä oli tullut lempijälkiruokaasi. Hääpäiväsi oli hyvin kaunis. Illalla menimme vielä ulkoporeammeeseen ja kieriskelimme lumessa, sitten te hääparina lähdittekin hotellille.
Kului vuosi ja ilmoitit, että odotit ensimmäistä lastasi Benjamia. Tulin teitä katsomaan. Kului kaksi vuotta ja sait toisen pojan Raffertyn. Sanoit, että olisi vielä mukava saada tyttö, joten tulit kolmannen kerran raskaaksi. Syntyi kolmas poikasi Timothy. Nauroitkin, että aina kun tulen käymään, sinulla on uusi vauva sylissäsi.Minulla oli mahdollisuus tavata sinua aina kun tulin käymään Yhdysvalloissa. Asiaa helpotti se, että asuit lähellä Seattlen lentokenttää.
Olit erittäin lahjakas pianisti. Olen iloinen, että ehdit nauhoittaa yhden CD:n.
Marraskuussa 2008 sain kuulla suru-uutisen. Sinulla oli todettu geneettinen rintasyöpä. Kerroit, että mitä nuorempana tämän syövän saa sitä ärhäkämpi syöpä on. Isoäidilläsi oli ollut rintasyöpä ja niin äidilläsi, mutta molemmat olivat siitä selvinneet. Sinulle annettiin 5 viikkoa elinaikaa. En ollut uskoa asiaa todeksi. En halunnut uskoa asiaa todeksi.
Järjestin asiani niin, että pääsin sinua katsomaan Syyskuussa 2009 samalla, kun kävin Youth Specialities -koulutuksessa. Olin yllättnyt kuinka hyvin voit. Teimme kaikkea kivaa yhdessä. Söimme lempiravintolassasi thairuokaa. Nukuimme vanhassa asuntoautossa. Kävimme maatalousmessuilla. Siellä ollessasi sait ilouutisen: syöpälukemasi olivat kääntyneet laskuun. Iloitsimme yhdessä. Vein sinut jalkahoitoon. Meille molemmille maalattiin kukkakoristeet isovarpaisiin. En ollut itse ikinä ollut pedikyyrissä. Halusin kuitenkin viedä sinut hemmoteltavaksi. Emme edes kokeneet asiaa turhamaiseksi. Ostin sinulle 30-vuotis syntymäpäivälahjaksi vihreän puseron. Näytit yllättävän terveeltä. Jouduit kuitenkin juomaan kaikenlaisia lääkkeitä neljän tunnin välein ja söit erittäin terveellisesti, niin kuin aina. Olit innoissasi, että olin alkanut seurustelemaan. Vaikka häistä ei ollut, eikä vieläkään ole tietoa, pyysin sinut kaasokseni. Lupauduit ja sanoit, että olisi mukava tulla Suomeen.
Tulin takaisin Suomeen ja pidimme yhteyttä. Terveydentilasi kääntyikin laskuun ja pian sinulla alkoi olla paljon kipuja. Harmittelit, että sinun piti ottaa niin paljon kipulääkkeitä. Sanoin, että sinun tulee niitä ottaa eikä kärsiä eikä kokea minkäänlaista syylliyydentunnetta asiasta. Tässä pätkä viimeisestä viestistäsi:
‘Oh hi, yes I actually am in a lot of pain, but mostly it is manageable with narcotic painkillers, even though I hate to take them. I need to in order to sleep though. I don’t know if this is a bump in the road, temporary, or if I am close to the end. God is close beside me but doesn’t tell me what’s ahead.
Hope you are enjoying your year, not too busy, but involved in lots of rewarding work, and having time for play too
Take care, love you. Tanya’
Lähetin sinulle enkeliriipuksen, mutta en tiennyt, että lähtösi tulikin niin pian. Et ehtinyt sitä saamaan.
Sinulta jäi rakastava aviomies, kolme pientä poikaa Benny 6, Rafferty 3 ja Timothy 1. Ja monet läheiset ja ystävät jäivät sinua kaipaamaan. Minä jäin sinua kaipaamaan rakas ystäväni. Olit todellinen Jumalan nainen. Et menettänyt uskoasi viime hetkilläkään. Sinulla oli uskomaton usko Jumalan huolenpitoon mitä tahansa tapahtuisikin. Loppuelämäni ajan olet uskon esikuvani, mitä haasteita elämä tuokin tullessaan.
Jälleennäkemisen toivossa,
Sirpa