Nuorten aikuisten Pikkujoulugaala järjestettiin ensimmäistä kertaa 28.11. Toivonlinnan Villa Ljunghällissä. Lähes kuusikymmentä nuorta aikuista saapui parhaimpiinsa pukeutuneena juhlimaan yhdessä. Paikka oli koristeltu kauniisti havuin ja kynttilöin. Pöytä oli katettu monenlaisin herkuin. Vapaaehtoisten kädenjälki näkyi kaikkialla. Kiitos teille! Te olette aarteita ja te tiedätte keitä te olette.
Ilari Ryhänen aloitti tilaisuuden soittamalla sellolla Ave Marian, jonka jälkeen Salla Suonikko esitti itse tekemänsä koskettavan runon Joulun enkelistä. Tunnelma oli hyvin juhlava. Seuraavana vuorossa oli tutustumisleikki, jossa jokainen pääsi juttelemaan jokaiselle noin 20 sekunnin ajaksi. Puheensorina oli valtava, halauksia vaihdeltiin ja uusia tuttavuuksia tehtiin. Tämän jälkeen oli jouluvisan vuoro. Oppimme muun muassa sen, että pipareita on Keskiajalla leivottu vain luostareissa lääkkeeksi. Visailun jälkeen lauloimme yhdessä tuttuja joululauluja, jonka jälkeen makuhermomme saivat nauttia pöydän antimista. Samalla kaikilla halukkailla oli mahdollisuus valokuvaukseen, jonka hoiti Petri Palviainen.
Viimeisen tunnin ajan kuuntelimme upeaa musiikkia: Raigo esitti Sylvian joululaulun, joka on yksi rakastetuimmista joululauluistamme. NAPista tutuksi tullut RTS (Ready to Serve) esitti pirteästi kappaleen Kauan sitten Betlehemissä, joka sai hymyn kaikkien huulille. Sara ja Darko esittivät lempikappaleeni Mary Did you Know? ja ryhmä Turusta lauloi taidokkaasti a cappellana Paimenet kedolla –laulun.
Illan päätteeksi esitin joulutarinan kolmesta miehestä, jotka saapuivat jokainen taholtansa katsomaan vasta syntynyttä kuningas-lasta. He luulivat tuovansa kultaa, mirhaa ja suitsukkeita, mutta sen sijaan yksitellen he huomasivat, että heidän lahjansa eivät olleet sitä mitä luulivat. Ensimmäisen miehen ojentaessa lahjaansa se muuttuikin vasaraksi. Enkeli sanoi miehelle, että tämä symboloi ahneutta. Mies oli pyrkinyt rikastumaan unohtaen vähäosaiset. Mies painoi häpeissään päänsä alansa ja meinasi lähteä antamatta lahjaansa. Enkeli sanoi, että hänen tuli se luovuttaa, muuten ahneus tuhoaisi miehen. Toinen mies halusi antaa lahjaki hopeisen suitsukeastian, mutta se muuttui tavalliseki saviastiaksi sisältäen kitkerää etikkaa. Mies oli pyrkinyt saavuttamaan akateemista viisautta, mutta samalla katkeroitunut elämän kolhuissa. Samoin tämän miehen tuli luovuttaa likainen saviastia lapselle, jotta se ei tuhoaisi miehen elämää. Kolmas mies toi mirhaa, mutta se muuttuikin miehen omaksi miekaksi. Tämä mies oli päihittänyt tuhannet viholliset, mutta hänen sielunsa oli muuttunut miekaksi. Hän oli elänyt voittaakseen, mutta jokainen taistelu oli vain johtanut seuraavaan taisteluun. Tämä mies sanoi, en voi jättää miekkaa lapselle, sehän voisi lävistää lapsen sydämen. Enkeli sanoi, sen se on jo tehnytkin, mutta niin piti käydäkin, jatkaen että vain tämä kuninkaan lapsi voi miehen sydämen uudistaa. Joulukertomuksen ydin on siinä, että me ihmiset haluamme antaa Jeesukselle upeitakin lahjoja, mutta mitä Jeesus meiltä haluaa on meidät sellaisina kuin me olemme: särkyneitä, katkeria, haavoittuneita ja joskus hyvinkin uupuneita tavallisia ihmisiä. Hän haluaa, että tiedostamme tilamme, jotta Hän voi meidät eheyttää. Meidän tulee luovuttaa itsemme kokonaan Hänelle tunnustaen syntimme ja ymmärtäen, että ilman Häntä me tuhoudumme.
Iltamme päättyi Darkon esittämään vaikuttavaan kappaleeseen O, Holy Night. Voimme vain kuvitella minkälainen valtava juhla taivaassa oli tuona yönä, kun Vapahtajamme syntyi. Tämän tapahtuman meille ennusti jo profeetta Jesaja sanoen: Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Jes. 9:6
Levollista Vapahtajan täyteistä joulunaikaa toivottaen,
Sirpa Karstenberg