Torstaina 18.10.2009 kaksi minibussia (punainen ja sininen), toinen Tampereelta toinen Toivonlinnasta, poimivat kyytiinsä yhteensä 17 matkalaista ja matka kohti Aremark, Norjaa alkoi. Lähdimme Tallink Silja Europe iltalaivalla kohti Tukholmaa noin kello 20. 05. Ensiksi jokaisella oli vapaata aikaa kierrellä ostoksilla ja syömässä laivalla, jonka jälkeen kokoonnuimme yhteen tutustuen paremmin toinen toisiimme ja pitäen yhteisen iltahartauden. Huomasimme, että kukaan ei tuntenut kaikkia mukana olijoista. Juttelimme matkan odotuksista ja toiveista, jotka kahdella sanalla sanottuna voisi kiteyttää: sosiaalinen ja hengellinen.
Perjantai aamuna aikaisin 6.15 laiva saapui Tukholmaan ja lähdimme ajamaan kohti Örebrota. Yhden hytin matkustajat myöhästyivät ulosajosta, joka aiheutti hieman extra sydäntykytyksiä matkanjohtajalle, mutta ehkä myös tyttösille, jotka anteeksipyydellen pian löysivätkin meidät odottamssa terminaalista.
Matkaa Örebrohon, Keski-Ruotsin kaupunkiin, oli noin kaksi ja puoli tuntia. Saavuttuamme perille jouduimme kaivamaan tai ostamaan sateenvarjot, sillä satoi aika lailla. Parkeerasimme kauniin ja historiallisen Örebron linnan viereen ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Totesimme, että Örebro, joka sijaitsee Hjälmaren-järven länsipäässä, on näkemisen arvoinen kaupunki ja shoppailijalle edullinen ostospaikka. Itse ihastuin pariin sisustusliikkeeseen. Lopuksi kokoonnuimme Paco’s nimiseen meksikolaiseen ravintolaan, jossa oli tosi hyvää ruokaa paljon edullisempaan hintaan kuin Suomessa. Kaikkien olessa tyytyväisiä (tai kukaan ei ainakaan toisin sanonut) lähdimme jatkamaan matkaa kohti Norjaa.
Neljän tunnin jälkeen saavuimme Norjaan ja matka oli sujunut paremmin kuin hyvin. Seurasimme navigaattorin ohjeita ja navigaattori ilmoitti, että olemme saapuneet perille. Mutta ongelmana oli, että leirikeskusta ei näkynyt missään. Soitin henkilölle, joka oli toinen joka vastasi kongressista ja hän vastasi, että samoin oli käynyt hänellekin. Navigaattori oli johtanut myös heidät harhaan. Isoksi ongelmaksi koitui se, että kukaan ei osannut ohajata meitä perille, koska paikka oli heillekin vieras. Monet yrittivät auttaa, mutta ohjasivat aina väärin. Joten arvata voi minkälaiset fiilikset matkanjohtajalla tässä vaiheessa oli! Itse matkalaiset lauleskelivat autossa ja juttelivat mukavia, heitä asia ei liiemmin haitannut. Onneksi kuitenkin puolentoista tunnin jälkeen pääsimme perille.
Perille päästyämme alkoi patjojen metsästäminen. Vuokratun leirintäalueen mökit olivat aivan täynnä. Me suomalaiset kauniimman sukupuolen edustajat pääsimme siskonpetiin ruokasalin yläpuolelle ja 3 miestämme olikin helpompi sijoittaa yhteen mökkiin. Illallisella oli erilaisia leipiä ja erilaisia levitteitä teen kera. Itselleni hollantilaisena tämä sopi mainiosti, varsinkin oli kiva maistella erilaisia juustoja 
Pääpuhujana oli amerikkalainen Zach Hunter, joka on kirjoittanut jo kolme kirjaa nuoresta 18vuoden iästään huolimatta. Hän kerää rahaa orjuutta vastaan, mikä on vieläkin erittäin yleistä eri puolilla maapalloa. Musiikki oli erittäin ylistävää ja monipuolista, sitä suurin osa suomalisista matkaajista olisi kuitenkin kaivannut lisää.
Sapattina oli monenlaista mukavaa ohjelmaa, niin hengellistä kuin sosiaalista. Mieleenpainuvinta saattoi olla ‘speed dating’, jossa sai kysyä saman kysymsen 50 kymmeneltä eri ihmiseltä jonossa. Itse kysyin: Mikä saa sinut itkemään? Mielenkiintoisia vastauksia ja kohtaamisia. Saarnan piti Natalie Kendal. Hänen aiheenaan oli Weetabix. Hän korosti sitä, että meidän kristillisyytemme pitää näkyä myös tekoina. Lopuksi hän lauloi laulun Santa Claus Christianity, joka oli itselleni viikonlopun koskettavin hetki. Laulussa kysyttiin: Onko kristinuskosta tullut vain joulupukki uskonto? Sapatti-illalla Norjan nuorisojohtaja Victor Marley puhui rukouksen tärkeydestä ja kaikkilla oli mahdollisuus hiljentyä rukoukseen 15min ajaksi. Sapatti-iltana oli iltanuotiotyylistä ohjelmaa vohveleiden kera, jota eri maat esittivät. Tanskalainen Jonas Rajberg esitti suomalaisen saunalaulun.
Aamulla aikaisin lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Matka meni todella hyvin ja taskuun jäi taas monenlaisia muistoja. Kiitos kaikille mukanaolosta. Itselleni parasta oli tutustua matkalla olleisiin nuoriin. Ei todellakaan ollut tylsää! Ensi syksynä Pohjoismaiden nuorisokongressi on joko Ruotsissa tai Suomessa….se selvinnee pian. Luultavasti 2010 Ruotsi, 2011 Suomi.
